torstai, 24. maaliskuu 2011

Paikallamakuuu

Meidän ongelmista se hankalin. Hektinen neiti reagoi kaikkeen ja nopeasti, makuuseen ei ole oikeen saatu rauhaa. Alotin makuun ruokailun yhteydessä, ruoka syötiin makuulla. Juu kyllä siinä maattiin, mut pidemmän päälle Wili alkoi vahtia kippoa ja koko keittiötä, niin tiukkaan et kiihtyi makuulla aina kun jotain tapahtui (pojat tai kissa liikkui edes hitusen). Tätä yritetiiin sit siedättää sekuntti kerrallaan ja pysyi maassa, mut ei ollut rauhaa. Ja kun minä olin ottanut etäisyyttä nousi Wilma turhan helposti ylös...juu ei toiminut .

Alotin rauhottumisen opettelun erikseen. Siitä on ollut aupua muuten, mut ei makuussa. Kotona ja täysin häiriöttömässä toimii hyvin, mut pienikin häiriö, saati sit kentällä... näkyy taas mielialan kiihtyminen ja se on turhan herkkä mieliala Wilmalle. Ja sit taas mietitään...

Jättöliikkeissä Wilma menee makuulle ja makaa hyvin, tarkkana ja keskittyneenä... ei samanlaisessa kiihtyneessä tilassa kun paikalla makuun aikana. Mitein mitä eroa minun toiminnassa on. Jättöliikkeet on "tottista", niissä vaadin oikean suorituksen, makuussa rauhottelen ja toivon . Eli vaatimusta kehiin ja tiukka koiran tarkkailu. Nyt seurautan makuu paikalle, komennan maate, otan purkillisen ruokakipon ja laitan taskuun. Kävelen 10 askelta ja odotan 10s selin. Koko ajan peilistä tarkkaillen. Käännyn, odotan taas sen 10s ja kävelen takas. Odotan vierellä pari sekunttia, palkkaan käsin makuussa muutaman kerran ja sit vapautan kehulla ja annan suoraan purkin. Siis aika lailla normi systeemi ja monille tuttu tapa... mut mulla on eri fiilis kun aikasemmin. Eli ketä tässä koulutetaan .

Kavereita on monesti mukana, mutta mun pitää nähdä Wilma peilistä itse. Muut ei huomaa niitä merkkejä mitä varon, eli kiihtymistä. Nyt Wilma makaa keskittyneesti minua tuijottaen, tarkkaavainen mut ei kiihtynyt . Ero on huomattava, ainakin mun silmin! Kotipihalla ajat on jo muutaman sekunnin pidempiä, mut hissukseen edetään. Näitä ei tehdä nyt ruokailun yhteydessä, eikä ruokakipolla, eikä lauman muiden läsnäollessa. Tärkein tässäkin tuntuu olevan minun oma mieliala ja mielikuvaharjottelut .

sunnuntai, 13. maaliskuu 2011

Tottistellaan ahkerasti

Alkaa kouluhommat väistyä tieltä ja aikaa on reilusti enempi. Wilman totikset on lähteneet pyörimään kesää ja kokeita silmällä pitäen. Liikeet alkaa kaikki olla rakennettu, esteitä lukuunottamatta. Häiriöön siedätys on nyt siis työnalla. Edistystäkin näkee jo parista kerrasta.

Kentälle (eli nyt lumien aikaan parkkipaikka ) menoon joudutaan keskittymään oikeen kunnolla ja siinä kontakti herpaantuu helposti, mut kun likka lämpenee pysyy keskittyminen hyvin yllä. Viime treeneissä otettiin ekaa kertaa ilmottautuminen, ilman pari ja ilman kättelyä.Häiriö koira tottisteli kuitenkin jo vieressä ja tuomarin oli vastustamattoman hyvän tuoksuinen Wilin mielestä. Parin toiston jälkeen kuitenkin malttoi pitää paikkansa ja kontaktin ilmon aikana. Tätä otetaan nyt joka treenikerta.

Toisen koirakon nouto oli Wimmille alussa tiukka paikka, mutta siinäkin päästiin eteenpäin. Noutoa otettiin useampi putkeen, jolloin pääsin puuttumaan Wilin käytökseen. Oltiin perusasennossa muutaman metrin päässä, kapulan heitto sai Wilman nousemaan eka pystyyn ja nouto käskyllä otti jo askeleitta koirakkoa kohti. Palautin neidin paikalleen aika tiukalla otteella ja kontaktin saaminen olikin haaste. Seuraavalla kerralla ei enää noussut seisomaan, mut kontakti katkes ja jouduin antaa palautetta. Viimeisissa heitoissa kontakti katkes mut en ehtiny puuttumaan, kun kontakti palautui ja lopulta Wilma ei enää reagoinut muuta kun korvan heilautuksella toisen koirakon noutoon. Systemaattinen oppiminen siis, näitäkin jatketaan seuraavissa treeneissä.

Ja paikallamakuu on ihan oma lukunsa ... siitä joskus sit lisää.

sunnuntai, 23. tammikuu 2011

Päivityksiä

Hetkeen en taas ole mitään kirjotellut, liikaa kiireitä.

Wilma teloi itsensä Agi-illassa ja seuraavissa treeneissä ja on ollut agista siitä asti tauolla. Pientä lihasjumia ja rangan liitoskohtien jäykkyyttä. Käytiin fysioterapiassa muutaman kerran ja ongelmat on nyt hoidettu. Jatkossa pitää olla tarkkana etupään rasituksen kanssa ja huoltaa lihaksia kotona paremmin (enempi hierontaa).

Ja kun kroppa saatiin kuntoon alkoi likalla juoksut . Ei siis vieläkään päästy ageileen. Jälkeä on tehty muutaman kerran, sään salliessa ja hyvää tasaista tahtia on menty. Lunta on tullu niin pirusti ettei hangessa viitsi kahlata ja jos ei sada lunta on kovat pakkaset. Nyt on tärppipäivät lähellä ja hajut kiinnostaa aivan liikaa. Kantapäänkautta eilen opin ettei kannata haastaa neitiä liikaa hormonipöllyissä.

Tein siis eilen jälleen kerran Ikean parkkikselle jäljen, tuttu paikka ja samat haasteet. Aavistuksen enempi oli tässä kohtaa harhoja ja yli ajavat autot sekoitti jälkeä vähän liikaa. Kauppa oli siis kiinni, muita häiriöitä ei sit ollutkaan. Hyvin neiti jäljesti juu... mut huonosti jäljen ajoi . Eli harhautui aivan liikaa jäljeltä ja meinasin pariin otteeseen heittää likan autoon . Joka kerta kun vaadin olemaan ”tarkkana” palasi jäljelle ja jatkoi hienosti etenemistä... kunnes taas jokin auton ura oli aivan liian vastustamaton . Esineet nousi ihan kohtalaisesti, paitsi nro 2. Yli meni ja sekoili jossain hajussa, korjasin ja lähetin uusiks. Merkkasi kyllä esineen selvästi mut ei ilmassut, jouduin komentamaan maate vissii kolme kertaa ja sittenkin meni poikittain ja laiskasti, ei kiinnostanut esine sitte yhtään. Olen tosi vaativa ja inhottava tiedän , siitä kepistä ei tullutkaan neidille palkkaa. Oli muuten eka palkaton keppi ikinä ja näin vaikeessa paikassa...MUTTA... jälkityö parani heti ja nyt ajettiin OIKEAA jälkeä . Loppu menikin paremmin, viimeisiä metrejä lukuunottamatta jossa meinas taas kadottaa ajatuksen. Mutta vaadin ja eteni kepille hyvin ja ilmaisi hienosti itse.

Vaikea paikka oli likalle ja huonosti meni. Kunnes aloin miettimään kokonaisuutta. Perkule sentään... harva koira olis edes päässy loppuun noin haastavassa pohjassa ja viel nostanut esineet . Eli kyl me sit biletettiin oikeen kunnolla pallon kanssa ja tehtiin reipas heittelylenkki pellolle. Mut nyt pidän jäljessäkin taukoa ja lenkkeillään vaan .

 

keskiviikko, 22. joulukuu 2010

Agi-ilta

Vekoran jnärjestämä agi-ilta pidettiin 10.12 kouluttajana Anne-Maria Riihimäki. Erittäin tehokasta opetusta ja vaihtoehtoisia ohjauksia käytiin illan aikana paljon. Monet tekniikat oli jo tuttuja Ninnun tunneilta, mutta niiden soveltaminen rataan olikin hankalaa. Vielä mulla ei välähdä rataan tutustumisessa mikä ohjaus mihinkin sopii... mut hiljaa hyvä tulee .

Radasta me jätettiin kepit tekemättä ja keinuakin harjoiteltiin yksistään. Ne ei ole vielä niin varmoja että rataan voisi yhdistää. Haastavin ohjaus oli ehdottomasti hyppy nro 14! Tavotteena oli saada hypystä tiukka ilman turhia kaarroksia, eli ohjauksen ajoitus oli tärkeää. Sitä hinkattiinkin aika paljon ja saatiinkin se menemään jotenkuten, mutta kotiläksyksi se jäi.

Wilma onnistui vetämään radan aikan lipat oikeen kunnolla. Oli juossut palkan perään jonka kouluttaja heitti lennosta. Oika jalka liukastui käännöksessä ja oikea lapa viisti maata muun kropan ollessa suorassa. Treenin jälkeen käveli epäpuhtaasti ja hoidin kylmällä illan aikana. Ajattelin vian olevan jalassa ja kävely palautuikin nopeasti normaaliksi. Viikonlopun sai olla vähemmällä liikunnalla ja neiti vaikutti olevan kunnossa joten menin maanantaina treeneihin. Pieniä ohjausharjoituksia hypyillä ja taas veti neiti lipat. Samalla tavalla kun perjantain koulutuksessa, nyt ihan itsekseen ilman mitään kiihokkeita. Ja taas hoidettiin jalkaa, ei ontunut, mutta käveli epäpuhtaasti. Hetken selvittelyn ja kavereiden ohjeiden jälkeen tajusin rasituksen tulevan rankaan... ei jalkaan .  Ja likka lepoon ja soitto fysioterapeutille.

Eka fyssari oli viime viikolla, mitään vakavaa ongelmaa ei ole. Jumeja kyllä oli, rangan liitoskohdat varsinkin (kaularangan ja rintarangan sekä rintarangan ja lannerangan). Jaloissa jumejä löytyi myös, "iskunvaimentimet" oli heikentyneet huomattavasti. Eli kyynär- ja värttinäluun välinen side oli molemmin puolin jumissa. Ilman huoltoa "iskunvaimentimet" ei toimi ja rasitus siirtyy ennenpitkää selkään. Onneksi ongelma selvisi jo tässä vaiheessa ja jatkan fysioterapiaa nyt jonki aikaa. Wilma on kovasti etupainotteinen ja se näkyy noissa ongelma paikoissa. Pitää treenata peppua kuntoon ja saada kroppa tasapainoon . Nyt sit ollaan agista tauolla hetki ja keskitytään kotona tottikseen... ja koulutöihin, jotka ahdistelee mua ihan liikaa .

keskiviikko, 1. joulukuu 2010

Vekoran hallitreenit

Ohjaustekniikka kurssi loppui mun osalta ja nyt siirryin Verokan hallitreeneihin Wilin kanssa.

Kauhulla odotin mitä halli tuo taas tulleessaan... Wilman hallinta on todella vaikeeta hallissa ja siihen olen joutunu keskittymään ihan toden teolla. Valmistauduin kovaan taistoon ekalla kerralla ja psyykkasin itseni jo ihan  överiks. Otin tiukan linjan, yhtään tiukkaa katsettakaan en hyväksynyt muihin koiriin. Tilanne saatiin hallintaan ja Wilma käyttäytyi hyvin. Toki vinguntaa radan vierellä oli, mut muuten käytös oli hyvää.

Rata oli meille hiukka haastava ja jätin suosiolla pois renkaan ja kepit. Niitä pitää viel ajaa sisään ennen radalle ottamista. Samoin viimeisistä esteistä en ole ihan varma oliko ne tarkoitettu noin. Me lopetettiin nro 15 jälkeen kun sain palkattua vasemmalle puolen. Uutena ohjauksena tuli leieröinti, joka olikin yllättävän helppo. Olisin uskonut et Wilma on vaikea saada ohittamaan este, mut likka on todella hyvin kuulolla ja seuraa mun ohjauksia... ei siis tarvi sit miettiä missä vika jos rata mättää

Toinen hallitunti meni käytöksen puolesta jälleen hyvin, mut rata taas ei. A-esteen alta meni putki S-mallisena, niin että putken pää oli esteen vieressä. Varmaan tuhat kertaa mentiin kyseinen kohta, putki vaan voittaa. Palkkasin pari kertaa hypyn jälkeen kokonaan vasemmalle, et sain huomion kiinnitettyä itseeni. Vasta sit onnistuin ohjaamaan oikealle esteelle. En osannut ohjata tarpeeks vasemmalle, pieni käännös ei Wilmalle riittänyt kun vaihtoehtona oli putki. Mut siitä selvittiin. Toinen ongelma oli hyppy nro 7, joka meni liian helposti väärältä puolen. Sama homma, muutaman kerran palkka vasemmalle puolen ennen estettä ja sit sain neidin kiertämään esteen. Takaakierrot on viime aikoina menny aika huonosti, niitä pitäs vissii harjotella lisää. Lopun eteenmenoon tarvittiin myös vahvistus, kun meinas kolmannella hypyllä loppua usko kesken. Kaveri radan päähän lelun kanssa ja sit lähetys. Ja yrittihän se neiti kiertää, mut saatiin kuitenki homma korjattua.