Sai eilen Kamu jälleen pihalla tottista. Seuraamista pensaiden välissä, eli pujottelua tuli paljon... tekee hyvää. Ja taas samaa luoksetulon nostoa... kyl tuli tiiviisti vatsaan kiinni. Pylly vaan heiluu kun innostuu niin paljon . Pikkasen tehtiin temppuja, jotka nostaa myös ja siit nopeesti seuraamiseen, ei ehtiny Kamu kissaa sanoa.

Into nous nopeesti pelkästä seuraamisesta... mutta mutta... heti alkoi poikittaa! Varsinki hitaassa liikkeessä, juoksussa oli suora. Hhmmm... eli nyt mun pitäs saada tuo vire pysymään (se ei ole vaikeeta), mut samalla tarttua vinottamiseen... se tuntuu olevan meille vaikeeta. Enkö mä osaa vaatia kahta asiaa samalla kertaa ??

Loppuun sit se tuttu ja paras eteen meno. Vein pallon reenin alussa, kun Kamu oli paikalla makuussa, näki siis viennin... ja juu tahallaan makuun aikana. Töihin lähdettiin sitäki suuremmalla innolla! Kun aika oli lyhyt ja teen tuollai todella harvoin, ei makuu meillä siitä kärsi.

Mut jostain syystä se eteen meno olikin fiasko! Läks kaartaa pihaa jonnee ihan muualle... ja tuli sit takas . Ja pallo näkyi hyvin ja kauas. Lähetin uusiks ja taas kiertäen meni, mut meni pallolle...  tuossa se eteenmeno on aivopesty, siel on AINA pallo, AINA samassa paikassa. Suora linja pensaiden välistä. Jokin uskon puute nyt tuli...

Ja Wilma oli sillä aika laittanu ranttaliks sisällä. Kiipes arkun yli olohuoneeseen ja järjesti pyykit uusiks. Siellä se huus kun sisälle tulin. Kiihtyi liikaa kun näki (takaoven ikkunasta) Kamun riehuvan pihalla... mun moka, en ajatellu .