Eka Kamun kanssa ohjattuun treeniin. Aiheena estenoudot... eli se meidän kompastuskivi. Nooooo, ei se ihan katastrofi ollut.

Seuraamista ensin muutaman käännöksen verran ja Kamu vinotti paljon! Sain kyllä suoristumaan, mut tää ei ole nyt hyvä. Toki vika on minussa ja treenin vähyydessä, tämä on kehkeytynyt ongelmaksi sairastelun jälkeen ja olen ollut sen korjaamisessa vaan liian laiska ! Lupaan parantaa tapani ja ottaa vaik pienen pätkän joka päivä.

Hyppyn meinas eka kiertää... mut kielsin. Seuraava meni sit jo hyvin. Hyppy käskyä käytin myös takastullessa. Uus toisto ja se oli täydellinen perusasentoa myöten . A-esteen jätin sit väliin, en halunnu jyrkkää ottaa... harjotellaan vielä toimintaa loivemmalla. Se siis kierretään todella helposti ja siitä yritän päästä eroon.

Loppuun eteenmeno... se on aina hauska! Ja sain hyviä kommentteja omasta toiminnasta. Perusasentoon "annan" Kamun korjata ja se tekee sen aikalailla aina. Vinkkinä oli, et alotan liikkeen alusta, eli kävelen pois ja tulen uudestaan paikalle niin monta kertaa et koira tulee suoraan. Korjaaminen on aiheuttanut jälleen hyppimistä, eli Kamu hyppää nenälle korjatessaan perusasentoa. Meinasin kuitenki ensin ottaa naksulla perusasentoa... nyt kun Kamulle taas maistuu ruoka ni se on mahdollista.

Wilmalle oli omat tottikset sit illalla. Virtaa ja intoa riitti. Perusasento on aika vahva ja kontaktia harjoteltiin häiriön alla... hyvin meni. Vaikea oli 0,5m päästä kävelevä kaveri... siinä pää käänty. Jatkettiin sit ajatusta helpommalla. Seuraamiseen olis tarvinnu taas ne haskat! Mut hyvin se kuitenki meni. Maahan menee ilman käsiapua ja sitähän tarjotaan sit aina kun jotain pitää keksiä. Miljoonasti leikittiin ja Wilma sai oikein riekkua pautkan kanssa. Ja nyt löyty patukan voittanut!! Keitetty lehmän kieli!! Voi sylvi, mamma unohtu saman tien kun huomas mitä kaverilla on... näitä mun pitää tehdä! Kaikkeen tekemiseen tuli ihan uus vaihde kun otettiin kielet mukaan . Eli kauppaan lähden heti!