Sairasteluista johtuen ei olla tehty juuri mitään koko viikkona. Pari metsälenkkiä tuloksena lämmön nousu. Wilma menee pitkin seiniä joten jotain aivotoimintaa se tarvii. Alotin sit pujottelun opettamisen ihan alusta omalla pihalla. Wilma osaa siis pujotella jo toiselta puolen, mut helposti jättää välejä pois.

Alotin sit kahdesta kepistä ja molemmin puolin ohjattuna, se kun toimi lisäsin 2 keppiä jatkoa. Neljää keppiä toistettiin yhen päivän aikana useaan otteeseen kunnes meni molemmin puolin hyvin. Taas kaks keppiä lisää ja siihe on nyt jääty. En jaksa montaa kertaa päivässä ottaa... ettei olo pahene.  Tää on viel helppoa, ei tarvi kun kävellä vieressä ja yrittää rauhottaa tuota villikkoa. Kuumeisena rauhottelu on ainakin helppoa .

Lopulta kuusikin keppiä meni hyvin, pääsääntösesti. Treenin edetessä (treenihetket kestää siis n. 2min) virta nousee ja likka alkaa soveltaa. Tässä kohdin minä aloin vaatimaan. Vaihdoin palkan palloon ja olin tiukkana. Rauhotin ja vaadin "tarkkana nyt". Ekalla piti korjata ettei menny yhen välin ohi... ei siis palkkaa vaan mulkaisu. Tokalla muistutin taas "tarkkana" (tämä siis osataan jäljeltä, neiti keskittyy paremmin) ja sit meni nappiin. Toiselta puolen sama ja taas nappiin. Tätä olen nyt tehny pari kertaa päivässä, jos en vaadi tarkkana alkaa soveltaa helposti omiaan. Tää on Wilman mielestä liian ihanaa. Kohta kepit on parempia kun putki . Vileä en lisänny keppejä, muuten vauhti nousee taas liikaa osaamiseen nähden.

Tänään on Ninnun eka tunti... sinne menen vaikka pää kainalossa. Buranan voimin siis!