Askeleita oli sen vajaa 300, kulmia kaksi. Alusta alkoi kuivahkosta savinurtsisekotuksesta ja ekan kulman jälkeen nurtsi piteni paikoin 30cm. Lisämaustetta jälkeen toi pari pupun ja peuran harhaa, niistä ei täällä pääse eroon ja alkavatkin kuulua normi jälkeen jo.

Ekstrana tuli ne jätökset... varsinki jäniksen papanaa oli parissakin kohdin. Mietinki mitä neiti tekee, karsastaa ja väistää- vai syö ne papanat. Ylläri pylläri, ei kumpaakaan. Haistoi kerran ja jatkoi matkaa . "Nää ei kuulu mun jäljelle... " on Wilman motto. Harhat ei juurikaan aiheuta muutosta jäljestyksessä. Loppuesineellä hienosti maahan kun laitoin käden kepille.

Yleensä en ole antanut Wilman jatkaa jäljestystä kun jälki loppuu. Seuraa hyvin reittiä takas autolle. Nyt annoin mennä ja Wilihän meni, ihan tismalleen... ja joka askeleen... jopa ojan yli. Wilma eteni niin rauhallista vauhtia mun askeleita pitkin, etten voinu vastustaa... pakkohan se on siitä palkata! Heitin nakin Wilin yli suoraan askeleelle, ilman et neiti huomas mitään. Löysi sit herkkua tyhjien keskeltä . Nakki toimi ku hätäjarru ja työ vaan tarkentui, heitin sit loppuun viel toisen nakin. Voi mikä voittajan ilme ja elkeet oli lopussa... tais tyty innostua ihan tosissaan .