Wilmalla pukkaa juoksuja, joten agihalliin ei ole nyt asiaa. tekemistä tarvii, joten jatkoimme jälkikautta vielä säiden saliessa.

Perjantaina ajettiin sateesssa märän nurmikon jälki. Pituutta vajaa 100m ja kulmia 4. Paikoin vesi lätisi jaloissa oikee kunnolla ja Wilma joutu sukeltaa namit maasta, mut hyvin se meni. Puuskainen tuuli ja sade kova sade kuuro ei haitanneet menoa, rauhallista ja varmaa menoa. Parissa kulmassa teki pyörähdykset jälkeä etsien, mutta en siihen puuttunut. Töitä teki ja kulmasta meni yli niin vähän, ettei jakajalat poistuneet jäljeltä.

Eilen tein sit toisen jäljen, ja pikkasen vaikeemman. Wilman viretaso oli sitä luokkaa, et oli hyvä tehdä haastavampi jälki. Kostea nurmi, 150m 4 kulmaa ja tiukka U-kaari, tyhjiä oli 6 kertaa muutaman (2-4) askeleen jaksoissa. Vauhti oli hyvä, myös tyhjät kävi hyvin läpi, eikä vauhti noussut niissäkään merkittävästi. Tarkkaa työtä, kulmat mentiin nyt ilman pyörimistä. Loppuesineellä meni maate, mut vähän vinoon. En sitä korjannu... se ei oikein Wilmalla toimi. Jos pääsee nousemaan ylös, jatkaa jäljestystä ja esineen ilmasu kärsii viel enempi. Pitää alottaa esineiden ilmaisut kotona. Niissä meil saattaa tulla ongelmia, jälki on Wilmalle paljon mieluisampi.

Loistava neiti kuitenki, esineistä huolimatta. Minun ei taas tarvinut puuttua työhön muuten kuin kehumalla.