Mä en sit kauheen usein viitsi Wilmalle helppoja jälkiä tehdä . Äsken käytiin polkemassa n. 400m nurtsijälki jossa oli 7 kulmaa (pari loivaa ja muutama kunnon kulma) ja 1 piikki, hiekkatien ylitys ja kolme keppiä, vanheni reilu 30 min. Tyhjiä mukana ihan reilusti 2-6 askeleen sarjoissa. Jotta ei Vilman työ olis liian helppoa, saatiin viel kahden lapsen harhat jäljen alkupätkälle.

Kyllähän tuo likka sen meni ja hienosti vielä! Minä se taas munasin, unohdin ekojen kulmien paikan ja ne oli viel siinä inhottavien harhojen kaa aika lähekkäin. Yli siis mentiin ja parin metrin kaaren jälkeen Wili löys taas jäljen. Tais tarkistaa harhat vähän tarkemmin ja kun mä sekoilin en osannut siihen puuttua. No ei se mitään, homma jatkui hienosti ja toisessa kohdin samainen harha ei sit enää aiheuttanut juurikaan reaktioa. Ohi pyöräileva lapsikaan ei saanut likan keskittymista herpaantumaan. Kepit ilmaisi upeesti, itsestään maahan ja pysyi käskyllä maassa kunnes annoin luvan jatkaa jälkeä. Ekan kepin jälkeen teki todella tarkkaa työtä ja poimi askeleet myös hiekkatien ylityksessä. Pikkasen vauhti taas kiihtyi tyhjillä, mut se ei haittaa. Wilman tahti on niin rauhallinen ettei pieni nousu huoleta.  Mutta outoa... tyhjillä neidillä alkoi häntä nousta . Tähän mennessä se on pysynyt hyvin alhaalla. Hmmm... katsotaan mihin tää johtaa.

Pienen levon jälkeen otettiin viel pikkasen tottista. Ihan jees, ei mitään ihmeellistä. Istu ja maahan käskyt meni sekasin ja niitä piti pikkasen muistuttaa. Ehkäpä jäljen keppi-ilmasu jäi päälle, kun maahan menoa niin kovasti tarjosi. Pitänee ryhdistäytyä tottisten kanssa... jospa ne vakio torstai tottikset alkais taas pyöriä .

Sadulle kiitos seurasta! Mennään pian uudestaan, ens kerralla saat polkea neidille sen jäljen. Ja Tane teki hyvää työtä miehen ekalla jäljella .