Oltiin viime sunnuntaina esinetreeneissä pitkästä aikaa. Molemmat mustat pääs radalle. Kamulla oli kolme valmista joista tarkoitus oli nostaa kaksi. Edellisistä esineistä onkin aika kauan ja se näkyi mun toiminnassa.

                      Herätin pojan normaalisti ja lähetin ruutuun... ja Kamu katos nenä ilmassa horisonttiin. Useaan otteeseen lähetin ja aina se läks etsimään ukkoja . Luovutin ja laitoin Kamun autoon miettimään ja otettiin välissä muita koiria. Ja sit minä aloin miettimään... Kyl mä olen hölmö!! Ei koirassa mitään vikaa ollut, vaan minussa... niinkun yleensä. Tein lähetykset justy prikulleen niinkuin ukoilla ! Kamu on siinä aika herkkä ja lähtee herkästi hakuetsintään jos en ole itse tarkkana. Ja niin tänäänkin. Uudet esineet radalle, uusi herätys ja nyt muutin lähetyksen sellaseks kun se on ennenkin esineillä ollut. Ja sit alkoi homma toimia, nopeesti nousi kaksi esinettä joten otin kolmannen myös. Mitä tästä opimme....KESKITY ANNA, KESKITY!! Ihan turhaan koiraa taas syytin, kyllä se hommansa osaa, jos minä teen omani .

                      Wilmalle on esineitä otettu vain muutaman kerran, etsimistä on harrastettu metsässä lähinnä pallojen kanssa. Esine vietiin Wilman nähden n. 10m päähän ja lähetin neidin ruutuun. Etsi laajalta alueelta ja hetki kesti et merkkas esineen... mutta mä myöhästyin "tuo" kutsussa, eikä Wilma nostanut esinettä. Lähetin uudestaan ja nyt sain "tuo" käskyn oikeaan aikaan jolloin esine tuli hienosti. Toinen samalla tavalla ja nyt Wilma meni suoraan esineelle ja toi heti mulle. Hyvä alku esine harjoituksiin .

 

                      Parin tunnin tauon jälkeen Wili pääs viel jäljelle. Tunnin vanha, askeleita n. 650, esineitä kolme, 5 kulmaa ja yksi kaari. Jäljestys oli tasaista ja hyvää, tahti pysyi tasaisena vaikka suurin osa jäljestä oli tyhjää.

                      Toisen esineen ilmaisu oli surkea. Just ennen keppiä jäljen vieressä (n. 30cm jäljestä) oli pieni lätäkkö. Wili harhautu muutaman askeleen jäljeltä just ennen lätäkköä ja palas jäljelle huonosti esineen kohdalla, just lätäkön puolelta. Neiti ei siihen maate tietenkään voinut mennä. hyppäs yli toiselle puolen ja kadotti ilmeisesti jutun juonen. Palas mun luo hölmistyneenä ja lähetin uudestaan kepille. Ei millään suostunut menee maate, jouduin vaatimaan aika tiukasti. Märkä niitty ja lätäkkö ei ole hienohelman mieleen. Palkan aikanakin peppu nous pari kertaa, jolloin otin palkan pois ja käskin takas maate. Lopulta luovutti ja pysyi maassa. Olen tässä tiukka ja vaadin oikean suorituksen myös epämiellyttävissä oloissa, Wilma sen kyl osaa, mut haluis märällä vähän lintsata .

                      Eka kulma taas silmukalla, loput meni suoraan. Kaari meni häröilyks ja kadotti jäljen heti alussa. Etsi jälkeä kyllä hyvin ja lopulta löysikin sen, mut koko kaari oli pientä siksakkia . Tilannetta ei yhtään auttanut et minä muistin kaaren menevän myöhemmin kun se meni. En sit ollut enää varma ja annoin koiran tehdä työn, paremmin Wilma sen jäljen löytää kun minä. Kaaret on jostain syystä Wilmalle vaikeita, niitä olis hyvä siis harjoitella! Mut se saattaa jäädä kevääseen, nyt on tullu lunta maahan. Päästään tekee lumijälkeä .